Itsensä vertaaminen muihin voi herättää yllättävän voimakkaita tunteita. Joskus toisen onnistuminen inspiroi, mutta joskus ensimmäinen tunne voikin olla ärsytys, kateus tai riittämättömyyden tunne – varsinkin silloin, kun toinen onnistuu juuri siinä asiassa, jota olet itse yrittänyt saavuttaa pitkään.

Mutta mitä tällainen reaktio oikeastaan kertoo? Sen sijaan, että tuomitsisit itsesi siitä, että muiden onnistuminen ärsyttää, voi olla kiinnostavampaa pysähtyä miettimään: miksi juuri tämä onnistuminen herättää minussa näin voimakkaan tunteen?

Miksi muiden onnistuminen voi ärsyttää?

Toisen onnistuminen voi tuntua erityisen voimakkaalta silloin, kun hän saavuttaa jotain, mitä itse kovasti haluaisit. Tästä sain jokin aika sitten asiakkaaltani palautteen, joka pysäytti mutkin miettimään – ja mun mielestä tässä on erittäin tärkeä oivallus. 

Eräs Burner-valmennettava kertoi seuranneensa pitkään tuloksia, joita minä ja muut Burnerilaiset olivat saaneet valmennuksessani. Ja joka kerta, kun hän näki kuvia ja palautteita, joissa onnistumisia ja tuloksia ilakoitiin… häntä alkoi ärsyttää.

Nuo tulokset olivat oikeasti hyviä: näkyviä muutoksia kehossa, mielessä ja energiassa, muutoksia kehonkoostumuksessa ja joillakin asiakkailla myös pudotettuja kiloja. Ja juuri näiden tulosten näkeminen aiheutti hänessä ärsytystä, koska hän oli itse yrittänyt vuosia päästä samaan. 

“Vuosien mittaan minulle oli kertynyt viitisen kiloa ylimääräistä, mikä teki omasta olostani epämukavan, eivätkä vanhat vaatteet mahtuneet päälle. Kaikki nämä vuodet olen yrittänyt pudottaa näitä kertyneitä kiloja, eli olen koko ajan henkisesti ajatellut laihduttavani, mutta todellisuudessa en ole laihduttanut. Tämä on vuosien mittaan johtanut jatkuvaan epäonnistumisen tunteeseen ja jopa jollain tasolla elämänhallinnan tunteen menettämiseen.” 

Hän oli ollut vuosia henkisen laihduttelun kierteessä, mutta todellisuudessa mikään ei muuttunut. Kun hän näki muiden onnistuvan, hänen ensimmäinen reaktionsa oli ärsytys.

Itsensä vertaaminen muihin voi osua omaan epävarmuuteen

Itsensä vertaaminen muihin on hyvin inhimillistä, mutta vertailu voi tuntua erityisen ikävältä silloin, kun se osuu johonkin omaan epävarmuuteen, pettymykseen tai saavuttamatta jääneeseen tavoitteeseen. Juuri tämän myös valmennettavani lopulta huomasi omassa reaktiossaan. 

Sitten tuli tärkeä oivallus. 💡

“Tajusin, että triggeröidyin sinun onnistumisesta niin vahvasti vain ja ainoastaan sen takia, että olin itse kokenut niin pitkään epäonnistumista ja sisimmässäni ajattelin, etten ikinä itse pystyisi samaan.” 

Ja tämä on itse asiassa todella inhimillistä. 🫶 Kun itsensä vertaaminen muihin osuu asiaan, jossa itse kokee epäonnistuneensa tai olevansa riittämätön, toisen onnistuminen voi tuntua aivan erilaiselta kuin silloin, kun kyse on asiasta, jolla ei ole itselle juurikaan merkitystä. 

Joskus oma pettymys tai epävarmuus voi tällaisessa tilanteessa näkyä esimerkiksi vähättelynä, ärsyyntymisenä, kyynisyytenä tai ajatuksena: “Ei tuo kuitenkaan toimi minulle.” 

Ärsyttääkö toinen ihminen – vai se, mitä hänen onnistumisensa herättää sinussa?

Kun jonkun toisen onnistuminen ärsyttää, kannattaa välillä pysähtyä itse tunteen äärelle ennen kuin päättää, mistä se johtuu. Reaktio ei välttämättä kerro siitä toisesta ihmisestä, vaan se voi osua johonkin omaan toiveeseen, pettymykseen tai epävarmuuteen. 

Ehkä toinen ihminen onnistui asiassa, jota sinäkin olet yrittänyt vuosia. Ehkä hänen onnistumisensa muistuttaa sinua tavoitteesta, jonka olet jo melkein haudannut. Tai ehkä huomaat ajattelevasi automaattisesti, että “helppohan hänen on”, “ei tuo kuitenkaan toimisi minulle” tai “varmaan tuossakin on joku juju”. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen ärsytys, kateuden tunne tai kriittinen ajatus olisi merkki siitä, että haluaisit itse saman asian. Mutta joskus voimakas reaktio voi olla hyvä syy kääntää katse hetkeksi siitä toisesta ihmisestä itseensä ja kysyä: mihin tämä minussa oikein osui? 

Voiko vertailun kääntää inspiraatioksi?

Itsensä vertaaminen muihin voi lannistaa, jos toisen onnistuminen muuttuu mielessä todisteeksi omasta epäonnistumisesta. Mutta joskus saman vertailun voi nähdä myös toisesta suunnasta: mitä jos toisen onnistuminen ei kerro siitä, mihin sinä et pysty, vaan saa sinut pohtimaan, mitä itse oikeasti haluat? 

Lopulta tämä sama ihminen teki yhden päätöksen. ❗ 

“En halua elää elämääni kadehtien muiden saavutuksia, jos en itse ole valmis laittamaan itseäni likoon ja pitkään asiaa puntaroituani päätin, että teen vielä yhden laihdutusyrityksen, sinun valmennuksessasi ja laitan peliin kaiken. Tämän jälkeen voin ainakin todeta yrittäneeni kaikkeni.” 

Niinpä hän lähti mukaan Burner-valmennukseen. Sen sijaan, että muiden tulokset olisivat jääneet vain ärsyttämään, hän päätti kokeilla itse, voisiko hän päästä eteenpäin oman tavoitteensa kanssa. 

Kun vertailu muuttui omaksi onnistumiseksi

Tässä asiakkaan tarinassa muiden onnistumisten seuraaminen muuttui lopulta omaksi toiminnaksi ja onnistumisen kokemukseksi. Kyse on yhden valmennettavan kokemuksesta ja tuloksesta, mutta hänen tarinassaan kaikkein merkityksellisintä ei lopulta ollut edes vaa'an lukema. 

Ja tiedätkö mitä sitten tapahtui? 🙈 

“Ruokavalion noudattaminen oli valtavan helppoa ja uskomatonta mutta totta, painoni, joka oli ollut vuosikausia jumissa, alkoi tippumaan ensimmäisestä viikosta lähtien tasaista tahtia. Lopullinen pudotettu lukema oli 5,1 kg!!!” 

5,1 kilon painonpudotus oli tämän asiakkaan oma yksilöllinen tulos. Mutta ehkä vielä tärkeämpää oli se, minkä valmennettavani itsekin nosti palautteessaan esille. 

“Minulta ovat kadonneet kaikki mustavalkoiset joko–tai-ajatukset syömiseen liittyen, vaikka olen kärsinyt niistä kymmenen vuotta. En voi kuin kiittää sinua! Sinä olet auttanut minua saamaan elämänhallinnan tunteeni takaisin ja löytämään oman kipinäni, joka oli pitkään kadoksissa! Rakastan olla omissa nahoissani.” 

Ja musta tuo viimeinen lause kertoo aika paljon: “Rakastan olla omissa nahoissani.” Paino oli muuttunut, mutta asiakkaan omassa kokemuksessa muutos liittyi myös siihen, miten hän suhtautui syömiseen, itseensä ja omaan pystyvyyteensä.

Triggeröidytkö vai inspiroidutko muiden onnistumisista?

Kun huomaat vertaavasi itseäsi muihin, voit kokeilla tuomitsemisen sijaan suhtautua omaan reaktioosi uteliaasti. Jos toisen onnistuminen aiheuttaa voimakkaan tunteen, sen äärelle voi hetkeksi pysähtyä. 

Musta tässä tarinassa on yksi tärkeä kysymys, jota kannattaa joskus kysyä itseltään: kun näet muiden onnistuvan, triggeröidytkö vai inspiroidutko?

Mieti esimerkiksi: Mikä toisen onnistumisessa oikeastaan ärsyttää? Haluaisinko itse jotain samaa? Tuleeko ensimmäisenä mieleeni, etten kuitenkaan pysty siihen? Huomaanko vähätteleväni toisen saavutusta silloin, kun oma tavoitteeni tuntuu liian kaukaiselta? 

Ja ehkä kaikkein kiinnostavin kysymys on tämä: voisiko tuo tunne kertoa jotain siitä, mitä itse oikeasti haluat? Sen sijaan, että jäisit jumiin vertailemaan omaa lähtötilannettasi jonkun toisen lopputulokseen, voit miettiä, haluatko itse tehdä jotain oman tavoitteesi eteen.

Yhteenveto

Itsensä vertaaminen muihin ei ole automaattisesti hyvä tai huono asia. Olennaisempaa on huomata, mitä vertailu sinussa herättää ja mitä alat sen seurauksena ajatella itsestäsi, toisesta ihmisestä ja omista mahdollisuuksistasi. 

Joskus muiden onnistumisen herättämä ärsytys voikin paljastaa jotain siitä, mitä itse kaipaat tai tavoittelet. Ehkä siellä jossain sisällä on edelleen se kipinä, joka haluaisi yrittää ja onnistua itsekin. 🫶 

Ja se on itse asiassa aika hyvä uutinen, eikö? 💪🏻🤩