Kuormittava elämäntilanne voi syntyä monesta asiasta yhtä aikaa. Stressi, suru, muutokset, työkiireet, epävarmuus ja väsymys voivat kasata päällekkäin sellaista henkistä kuormitusta, että normaalisti hyvältä tuntuvat asiat alkavatkin tuntua yhdeltä lisätehtävältä muiden joukossa. 

Silloin kaikkea ei välttämättä ole järkevää yrittää tehdä samalla tavalla kuin normaalisti. Mutta samalla kuormittava vaihe ei tarkoita, että omasta hyvinvoinnista pitäisi luopua kokonaan. Joskus itsestä huolehtiminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että tekee vähemmän, keventää ja antaa itselleen enemmän armollisuutta. 

Haluan puhua tänään yhdestä asiasta, joka nousee esiin yllättävän usein valmennuksessa ja joka viime aikoina on ollut itsellenikin ajankohtainen. Olen huomannut, että tämä on aihe, jota moni mieluummin välttelee kuin katsoo silmiin. 

Kun elämä kuormittaa kunnolla

Kun elämässä on paljon kuormitusta, myös normaalisti hyvinvointia tukevia asioita voi olla tarpeen suhteuttaa senhetkisiin voimavaroihin. Kaikissa elämänvaiheissa ei tarvitse pystyä samaan. 

Kun on stressiä, surua, muutoksia, väsymystä ja työkuormaa, pää tuntuu olevan jatkuvasti “kovalevy kuumana” ja keho käy kierroksilla.

Rehellinen vastaus kysymykseen ja tärkeä muistutus sulle: kaikissa elämänvaiheissa ei ole järkevää puskea treenejä väkisin. Joskus ne voivat olla vain yksi lisäkuormitus kaiken muun päälle. Silloin fiksuinta on katsoa kokonaisuutta ja huomioida senhetkinen kuormitus ja omat voimavarat. 

Keho kyllä usein antaa erilaisia merkkejä siitä, jos kuormitusta on liikaa, joten omaa oloa kannattaa kuunnella ennen kuin yrittää väkisin puskea eteenpäin. Keho on nimittäin viisas ja jos et kuuntele sitä ajoissa, se kyllä pysäyttää sut tavalla tai toisella. Kuten flunssalla, loukkaantumisella, totaalisella väsymyksekkä tai joskus universmi hoitaa koko homman puolestasi. Kuten allekirjoittaneela samanaikaisesti kunnon räkätauti, auton ja tietokoneen hajoaminen, yllättävä muutto eli tuntui siltä kuin koko arki leviäisi hetkellisesi käsiin.

Kuormittava elämäntilanne ei tarkoita, että lopetat itsestäsi huolehtimisen

Kuormittava elämäntilanne voi tarkoittaa sitä, että rimaa täytyy laskea ja tekemistä soveltaa. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että kaikesta omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta pitäisi luopua. 

Mutta tässä kohtaa moni tekee sen virheen, josta haluan sua lempeästi ravistella. Kuormittava jakso ei ole kuitenkaan armahduslippu itsestäsi huolehtimisen lopettamiseen. 

Se ei tarkoita:

❌ “en tee mitään”
❌ “syön mitä sattuu, koska elämä on rankkaa”
❌ “palaan sit joskus, kun kaikki on täydellistä”

Kyllä, akuutissa vaiheessa itselle kuuluu antaa aikaa ja tilaa palautua. Mutta tietyt tutut rutiinit voivat olla juuri niitä asioita, jotka pitävät sut elämässä kiinni ja auttavat huolehtimaan itsestä myös silloin, kun kaikkeen ei yksinkertaisesti riitä voimavaroja. 

Itsestä huolehtiminen voi kuormittavassa tilanteessa tarkoittaa esimerkiksi:

– kevyempää liikkumista
– kävelyitä, hengittelyä ja palautumista
– säännöllistä syömistä
– riittävästä energiansaannista huolehtimista
– rajojen asettamista kuormitukselle, jos mahdollista
– henkiseen palautumiseen panostamista.

Henkinen kuormitus voi syntyä monesta asiasta yhtä aikaa

Henkinen kuormitus ei synny aina yhdestä isosta asiasta. Joskus monta pienempää tai isompaa asiaa osuu samaan ajanjaksoon, jolloin kokonaisuus alkaa tuntua huomattavasti raskaammalta. Myös positiiviset elämänmuutokset voivat vaatia voimavaroja. 

Haluan jakaa tähän väliin myös vähän omaa tilannetta. Mulla itsellä on ollut tosi hektinen ja kuormittava vuosi töiden osalta. Samaan aikaan oli myös terveyshuolia, ja epätietoisuus aiheutti mielelle extra kuormitusta. 

Just kun ehti vähän helpottaa ja olisin päässyt huokaisemaan, meidän kodille löytyikin ostaja – nopeammin kuin ajateltiin ja ehtona kiireellinen vapautuminen. Se on tietysti vain positiivinen yllätys, mutta positiivisetkin asiat voivat kuormittaa. 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 3–4 viikossa pitää saada koko homma pakettiin: uuden kodin etsintä (check ✔️), muutto (ylihuomenna), muuttosiivous ja iso määrä käytännön asioita. Tähän kaikkeen on liittynyt myös epävarmuutta ja jännittämistä siitä, miten kaikki menee ja menevätkö hommat varmasti maaliin. 

Oma olo on ollut ylivirittynyt, ja rauhoittuminen on ollut haastavaa. Kun samaan aikaan on monta asiaa hoidettavana ja pää käy jatkuvasti “kovalevy kuumana”, ei ole mikään ihme, että voimavarat eivät tunnu samanlaisilta kuin rauhallisemmassa elämäntilanteessa. 

Kaikkea ei tarvitse jättää pois, vaikka jokin jää tauolle

Kuormituksen keskellä kaikkea ei tarvitse yrittää pitää mukana väkisin. Jos jokin hyvinvoinnin osa jää hetkeksi vähemmälle, se ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken muunkin pitäisi mennä samalla romukoppaan. 

Jos mä olisin tässä kohtaa iskenyt vielä kovat treenit kaiken muun päälle, ne olisivat tuntuneet mulle todennäköisesti vain yhdeltä lisäkuormalta. Eli tässä elämäntilanteessa päätin, ettei nyt ole oikea hetki puskea niitä väkisin – läppärikin kun päätti jo sanoa itsensä irti emolevyn oikosululla!

Kaupan päälle sain vielä viikonloppuna flunssan – jes, mihin saumaan. Sairaana treenaaminen saa tietenkin jäädä, joten juuri nyt tärkeämpää on ollut antaa itselle aikaa toipua ja hoitaa niitä asioita, jotka tässä hetkessä ovat välttämättömiä.

Tämän kuormittavan vaiheen aikana olen keskittynyt vain pääsemään tämän jakson yli, enkä ole ottanut paineita tekemättömistä treeneistä. Mä ehdin kyllä myöhemminkin. Palaan treeneihin sitten, kun tämä vaihe on paketissa ja voimavaroja on taas enemmän – ja tätä samaa mä painotan aina myös mun valmennettaville. 

Eli vaikka varsinaiset treenit ovatkin olleet nyt tauolla, niin oon kyllä saanut liikuntaa muussa muodossa ja lihaksetkin ovat joutuneet hommiin tavaroiden roudaamisessa. En ole unohtanut ravitsevasta ruokavaliosta huolehtimista, vaikka en pääsekään juuri nyt salille. Eli vaikka joku komponentti jää pois, se ei tarkoita, että kaiken muunkin pitäisi jäädä pois. 

Armollisuus itseä kohtaan vai armahduslippu tekemättömyydelle?

Armollisuus itseä kohtaan ei tarkoita sitä, että kaiken pitäisi antaa olla heti, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä. Toisaalta jatkuva itsensä piiskaaminenkaan ei ole ratkaisu. Näiden kahden välille tarvitaan joskus vähän perspektiiviä ja itsemyötätuntoa. 

Tätä kirjoittaessa tiedän, että tämä tullaan tulkitsemaan eri tavoilla riippuen lukijan – eli sun – mielenmaisemasta, mentaliteetistä, uskomuksista ja luonteesta. 

Osa ottaa tästä takataskuun juuri sen, mikä tämän viestin tarkoitus on: muista olla itsellesi välillä armollisempi. Aina ei voi tehdä täysillä, ja välillä on pakko himmata ja tehdä päätöksiä oma kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioiden, ei piiskaamalla itseään läpi harmaan kiven. 

Osa taas voi ottaa tämän niin sanottuna armahduslippuna ja oikeutuksena kaiken tekemättömyydelle heti, kun elämässä on vähänkin rankkaa tai tulee vastoinkäymisiä. 

Itsemyötätunto ei tarkoita vastuun välttelyä

Itsemyötätunto ja armollisuus eivät tarkoita sitä, ettei omasta hyvinvoinnista tarvitsisi enää kantaa vastuuta. Ne voivat tarkoittaa sitä, että tunnistat oman tilanteesi ja teet senhetkisiin voimavaroihin sopivia valintoja sen sijaan, että vaadit itseltäsi aina sataprosenttista suoritusta. 

Sanon tämän nyt kaikella lämmöllä ja rakkaudella: mun tehtävä eikä halu ole tuomita tai syyllistää ketään ❤️. Enemmänkin haluan istuttaa ajatuksen siemeniä ja lempeästi ravistella omia ajatus- tai toimintamalleja. 

Koska tunnistan tämän ilmiön hyvin: uhriutuminen ei vie sua eteenpäin. Olet aikuinen ihminen, etkä voi sysätä kaikkea vastuuta elämälle, muille ihmisille tai olosuhteille loputtomiin. Samalla elämässä voi oikeasti tulla tilanteita, joissa omat voimavarat ovat tavallista vähäisemmät ja tekemistä täytyy sopeuttaa niiden mukaan. 

Kuormittava elämänvaihe ei tarkoita, että luovut itsestäsi tai hyvinvoinnista huolehtimisesta. Se voi tarkoittaa sitä, että teet päätöksiä ja tekoja omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi kunnioittaen. Juuri kuormittavassa elämänvaiheessa kannattaa miettiä, mitkä asiat oikeasti tukevat omaa jaksamista ja mihin voimavarat juuri nyt riittävät ❤️. 

Ole armollinen itsellesi – mutta älä luovuta itsesi suhteen

Ole armollinen itsellesi, kun elämä kuormittaa. Se ei tarkoita täydellistä tekemättömyyttä, vaan sitä, että sinun ei tarvitse vaatia itseltäsi samoja asioita jokaisessa elämänvaiheessa. 

Tunnistatko sä, kumpaan ryhmään kuulut? Onko sun vaikeampi antaa itsellesi lupa himmata silloin, kun kuormitus kasvaa, vai huomaatko helposti luopuvasi kaikista omista rutiineista, jos elämä heittää kapuloita rattaisiin? 

Ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Jo pelkkä oman toiminta- ja ajattelumallin tunnistaminen voi auttaa huomaamaan, mitä ehkä haluaisi omassa tekemisessään muuttaa. Armollisuus itseä kohtaan voi olla joskus lupa levätä ja joskus taas lempeä muistutus siitä, ettei itsestään tarvitse luopua vaikeankaan vaiheen keskellä. 

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Toivottavasti onnistuin istuttamaan jonkinlaisia ajatuksen siemeniä muhimaan mieleesi 🥰 

Yhteenveto

Kuormittava elämäntilanne voi tarkoittaa sitä, että treeniä, tavoitteita ja muuta tekemistä täytyy hetkeksi keventää. Kun henkinen kuormitus kasvaa, itseltään ei tarvitse vaatia samanlaista suorituskykyä kuin silloin, kun elämässä on enemmän tilaa ja voimavaroja. 

Itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan eivät kuitenkaan tarkoita, että omasta hyvinvoinnista pitäisi luopua. Ole armollinen itsellesi: tee siinä elämäntilanteessa niitä asioita, joihin voimavarat riittävät, pidä kiinni niistä rutiineista, jotka tukevat sua, ja anna muun odottaa hetki. Kaikkea ei tarvitse tehdä täysillä – mutta itsestäsi saat edelleen pitää huolta. ❤️