Saamattomuus voi tuntua siltä, että suunnitelmat ovat kyllä valmiina, mutta mitään ei vain saa aikaiseksi. Usein ratkaisu ei kuitenkaan ole itsensä kovempi ruoskiminen, vaan realistisemmat tavoitteet, itsemyötätunto ja armollisempi suhtautuminen omaan tekemiseen. 

Treenisuunnitelma valmiina, ruokavalio ja -ohjeet tiedossa, tästä se taas lähtee! Mutta viikon päätteeksi huomaatkin, ettei mitään tullut tehtyä ja sätit itseäsi omasta saamattomuudestasi. Kuulostaako tutulta? 

Et varmasti ole ainoa, joka löytää itsensä tästä tilanteesta viikon päätteeksi. Mitäpä jos lähdettäisiin ihan alusta ja muutettaisiin hieman toimintamalleja? Ehkä ongelma ei olekaan siinä, että olet saamaton, vaan siinä, mitä olet itseltäsi vaatinut. 

Saamattomuus voi syntyä liian suurista tavoitteista

Jos yrität muuttaa liian monta asiaa kerralla, tavoitteiden toteuttaminen voi muuttua niin vaikeaksi, että lopulta mitään ei tunnu tapahtuvan. Silloin oma toiminta on helppo tulkita saamattomuudeksi, vaikka ongelma voikin olla tavoitteiden koossa tai määrässä. 

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Niinpä. Vanhassa suomalaisessa sananlaskussa on tässä tapauksessa vissi perä. Jos lähdet tavoittelemaan koko kakkua kerralla, voi käydä niin, että koko homma lässähtää kuin pannukakku. Jos yrität toteuttaa liian montaa muutosta yhdellä kertaa, voi olla vaikeaa saada yhdestäkään muutoksesta pysyvää, ja muutostavoitteet jäävät vain hyviksi suunnitelmiksi paperille. 

Ihmismieli on siitä jännä, että se on äärimmäisen hyvä ruoskimaan itseään, soimaamaan ja sättimään saamattomuudesta. Negatiiviset ajatukset voivat alkaa ruokkia itse itseään, ja itsesyytösten keskellä lohtua voi tulla haettua esimerkiksi ruoasta, herkuista tai päihteistä. 

Miksi me ihmiset olemme välillä niin ankaria ja armottomia itseämme kohtaan? Puristelemme läskejämme, haukumme itseämme ja puhumme itsellemme rumasti. Miksi? Entä mitä tapahtuisi, jos saman tilanteen kohtaisikin hieman suuremmalla armollisuudella?

 

Muutos ei tapahdu yhdessä yössä

Uusien tapojen rakentaminen vaatii yleensä aikaa ja toistoja. Siksi liian suuri harppaus nykyisestä arjesta täysin uudenlaiseen treeni- tai ruokailurytmiin voi olla huomattavasti vaikeampi toteuttaa kuin yksi pieni muutos kerrallaan. 

Jos olemme tottuneet tiettyihin rutiineihin, kuten töistä kotiin tullessa sohvalle rojahtamiseen, ei tätä tapaa välttämättä muuteta sormia napsauttamalla. Mikä tahansa uusi tapa vaatii toistoja, toistoja ja toistoja. Jos yhtäkkiä pitäisi jaksaa käydä viitenä päivänä viikossa salilla töiden jälkeen, muutos aikaisempaan voi olla yksinkertaisesti liian raju. 

Kun asettamasi tavoite viidestä salikerrasta viikossa ei toteudukaan, ihmismieli saattaa vääntää asian niin, että turha sinne on mennä edes kahta kertaa, kun suunnitelmat menivät jo mönkään. Ja siinäpä meillä onkin kaikki tai ei mitään -ajattelu parhaimmillaan. 

Mutta jos tavoite olisi asetettu niin, että salille mennään kaksi kertaa viikossa, kuulostaa se jo paljon toteuttamiskelpoisemmalta. Ja kaikki tämän päälle tehty on extraa. Extraa, joka antaakin onnistumisen tunteita – ei muistutusta epäonnistumisesta. 

Ja jos extraa ei tule, sekin on täysin ok. Voit hyvillä mielin taputtaa itseäsi selkään ja sanoa, että well done, tällä viikolla päästiin tavoitteisiin, hienoa. 

Heitä kaikki tai ei mitään -ajattelu romukoppaan

Saamattomuuden tunnetta voi ruokkia ajatus siitä, että suunnitelma pitää toteuttaa täydellisesti tai koko yritys on epäonnistunut. Armollisuus tarkoittaa myös sitä, ettei yksittäinen poikkeama muuta koko päivää tai viikkoa pilalle menneeksi. 

Yksi asia, jonka voisi heittää heti alkumetreillä romukoppaan, on kaikki tai ei mitään -ajattelu. Se on nimittäin turhaa armottomuutta itseä kohtaan. Jos söit lounaalla jälkiruokapullan, koko päivä ei todellakaan ole pilalla, eikä ole mitään syytä ajatella, että nyt koko loppupäiväkin on menetetty. 

Voit tietoisesti antaa itsellesi luvan herkutella pullalla ja jatkaa sen jälkeen päivää aivan normaalisti. Yhden valinnan ei tarvitse määrittää seuraavaa valintaa – eikä varsinkaan sitä, onnistuitko vai epäonnistuitko koko päivässä. 

Sama pätee liikuntaan. KAIKKI tehty aktiivisuus on kotiinpäin. Kävely kauppaan, portaiden käyttö hissin sijaan, yksi kävelylenkki viikossa… Kaikki nämä lisäävät aktiivisuuttamme ja voivat tukea niin fyysistä kuin henkistäkin hyvinvointia. 

Yksittäistä tehojumppaa ja päivittäistä arkiliikuntaa ei tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä molemmilla voi olla paikkansa. Olennaisempaa on kokonaisuus ja se, kuinka paljon liikkumista arkeen kertyy. Joten kävele, venyttele, hypi, tee arjestasi aktiivista – omalla tavallasi niin keho kiittää!

Saamattomuudesta eteenpäin pienillä tavoitteilla

Saamattomuudesta eteenpäin pääsemistä voi helpottaa se, että tavoitteesta tehdään niin realistinen, että sen toteuttaminen sopii oikeaan arkeen. Sen sijaan, että muuttaisit kaiken kerralla, valitse aluksi yksi tai muutama asia, joita lähdet harjoittelemaan. 

Seuraavan kerran, kun laadit itsellesi kunto- tai ravintotavoitteita, tee niistä realistisia. Valitse vaikka yksi muutos, jota lähdet työstämään. Ehkä kaksi tai kolmekin onnistuu, mutta tärkeintä ei ole muutosten määrä vaan se, että ne ovat oikeasti toteutettavissa omassa arjessasi. 

Kun ensimmäiset muutokset alkavat sujua ja tulla luonnolliseksi osaksi arkea, voit ottaa uusia tapoja työstöön. Kaikkea ei tarvitse tehdä maanantaista lähtien eikä varsinkaan täydellisesti. 

Tässä muutamia esimerkkejä tavoitteista, joista voit valita omaan tilanteeseesi sopivan:

• Syön vähintään kolmella aterialla päivässä kasviksia
• Juon enemmän vettä, 2 litraa päivässä
• Lisään 2 reipasta kävelylenkkiä viikkooni
• Teen lihaskuntoa 2 kertaa viikossa joko kotona tai salilla
• Syön herkkuja vain kahtena päivänä viikossa, yhdellä aterialla tai esimerkiksi 100g irtokarkkeja/pvä
• Nukun joka yö 7-8/h
• Teen päivittäin 15 minuutin rentoutumisharjoituksen
• Teen liikkuvuusharjoitteen 2 kertaa viikossa
• Pyrin syömään tasaisin väliajoin, noin 4-5 kertaa päivässä
• En puhu itsestäni rumasti
• En tuomitse tai syytä itseäni turhaan
• Syön 3 aterialla päivässä jotain proteiinin lähdettä

Ja niin edelleen. Tarkoitus ei ole ottaa koko listaa huomisesta lähtien käyttöön, vaan valita sellainen tavoite, joka tuntuu juuri nyt mahdolliselta toteuttaa. 

Itsemyötätunto auttaa suhtautumaan itseesi lempeämmin

Itsemyötätunto tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että pystyt suhtautumaan itseesi vaikeassa hetkessä samalla ymmärryksellä ja lempeydellä, jota osoittaisit toiselle ihmiselle. Se ei tarkoita tavoitteista luopumista, vaan sitä, ettei omaa tekemistä tarvitse ohjata jatkuvalla syyttelyllä ja itsensä ruoskimisella. 

Negatiivisiin ajatuksiin ja itsesyytöksiin voi mennä valtava määrä energiaa. Sen sijaan, että jatkuvasti stressaamme syömisillä, treeneillä tai tekemättä jääneillä asioilla, miksemme välillä keskittyisi myös niihin asioihin, joita olemme tehneet hyvin? 

Sama koskee stressiä kaikesta tekemättömästä. Sen sijaan, että käytät kaiken huomiosi siihen, mitä jäi tekemättä, voit huomata myös sen, mitä teit – vaikka se olisi vain pieni kävelylenkki, vartin kehonhuolto kotona tai päätös levätä silloin, kun sitä oikeasti tarvitsit. 

Armollisuus itseä kohtaan ja itsensä hyväksyminen eivät siis tarkoita sitä, ettei omassa toiminnassa voisi olla asioita, joita haluaa muuttaa. Voit samaan aikaan hyväksyä sen, missä olet nyt, ja ottaa pieniä askelia kohti sitä, mihin haluat päästä.

Harjoittele armollisuutta itseä kohtaan viikon ajan

Itsemyötätuntoa ja realistisempaa tavoitteiden asettamista voi harjoitella ihan käytännössä. Kokeile seuraavan viikon ajan yhtä riittävän pientä tavoitetta ja tarkkaile ennen kaikkea sitä, miten puhut itsellesi tavoitteen toteutuessa – tai jäädessä toteutumatta.

Tässäpä sinulle tehtävä viikoksi: tee itsellesi realistinen tavoite, kuten kävelylenkin lisääminen kahdesti viikkoaikatauluun. Pyri tekemään ensimmäinen kävely jo alkuviikosta, maanantaina mikäli mahdollista. Voit myös pilkkoa liikkumisen lyhyempiin pätkiin, jos se sopii omaan arkeesi paremmin. 

Viikon lopulla tee tilannekatsaus ja kurkistus tavoitteeseesi. Oliko se vaikeaa? Miltä olo tuntui sen jälkeen? Jouduitko ponnistelemaan päästäksesi tavoitteeseen? 

Pohdi ja analysoi, mutta älä tuomitse äläkä ajaudu itsesyytöksiin. Huomaa erityisesti onnistumiset. Kenties törmäsit haasteisiin, mutta löysit keinon päästä niiden yli? Tai ehkä tavoite ei toteutunut – silloin voit miettiä syyllistämisen sijaan, oliko tavoite realistinen ja mitä voisit seuraavalla viikolla tehdä toisin.

Hae positiivisia kokemuksia ja tunteita, pidä nämä mielessä ja haasta itsesi samalla tavalla seuraavalla ja sitä seuraavalla viikolla. Jossain vaiheessa saatat huomata, että voisit lisätä uuden tavoitteen. Kokeile sitä rohkeasti samalla kaavalla kuin aikaisemminkin. 

Yhteenveto – saamattomuus ei ratkea itseä syyttämällä

Saamattomuus ei välttämättä kerro siitä, ettet olisi tarpeeksi motivoitunut tai kurinalainen. Joskus suunnitelma on yksinkertaisesti liian suuri, tavoitteita on liikaa tai kaikki tai ei mitään -ajattelu saa pienetkin poikkeamat tuntumaan epäonnistumisilta. 

Pienemmät realistiset tavoitteet, onnistumisten huomaaminen, itsemyötätunto, armollisuus itseä kohtaan ja itsensä hyväksyminen voivat auttaa rakentamaan muutosta ilman jatkuvaa itsensä sättimistä.

Muistetaan siis armollisuus ja lempeys itseämme kohtaan – hyvinvoinnin ei ole tarkoitus aiheuttaa stressiä tai pahaa oloa. <3